Palovaroittimet tulivat lakisääteisiksi vuonna 2000. Kyseinen laki edellyttää yhden palovaroittimen asuinkerrosta ja asuntoa (60 m2) kohden.

Palovaroittimen määrä ja toiminnallisuus

Lain edellytykset eivät kuitenkaan anna riittävää suojausta, vaan vähintään jokainen makuuhuone tai jopa jokainen huone tulisi varustaa savuilmaisuun perustuvalla palovaroittimella.

Käytössä olevien palovaroittimien ongelmana on ollut niiden toimimattomuus, mikä on tutkimuksen mukaan johtunut siitä, että paristo on puuttunut.

Nyt, uusien määräysten mukaan, uudisrakennusten palovaroittimet kytketään sähköverkkoon, jolloin paristo-ongelma osittain poistuu.

Palovaroittimen kehitys

ICAS kehitti jo vuonna 1998 palovaroittimen, jossa on kiinteä Litiumkennosto, jota ei voi ”lainata” muuhun käyttöön rikkomatta ilmaisinta.

Omalla virtalähteellä varustetut varoittimet toimivat sillä yleensä koko elinkaarensa ajan, joka on tyypistä riippuen 7 – 10 vuotta, kun noudatetaan huolto-ohjeen puhdistus- ja testausohjeita.

Palovaroittimen lisäksi huomioi myös häkävaroittimen käyttö

Häkävaroittimien käyttö on lisääntynyt, mikä on hyvä asia. Häkää (hiilimonoksidia, CO) syntyy aina, kun eloperäinen (fossiilinen) aine palaa epätäydellisesti. Tällaisia häkää synnyttäviä lähteitä ovat avotulipesät, hiiligrillit, öljypolttimet, nestekaasulämmittimet, polttomoottorit jne.

Häkä on salakavala ja erittäin myrkyllinen, näkymätön kaasu, johon on syytä suhtautua vakavasti.
Häkävaroittimia onkin syytä sijoittaa makuutiloihin ja tiloihin, joiden lähellä on em. lähteitä, sekä matkailuperävaunuihin.